#13 - Pääkuvan kehityskertomus

Tänään on ollut taas vähän päivä milloin kaikki mahdollinen on ottanut päähän, lukion koeviikkokin alkoi. Voisiko silloin ollakkaan parempaa tekemistä kun kääriytyä teekupin kanssa tietokonetuoliin ison peiton sisään ja piirrellä jotakin nopeaa, vaivatonta ja helppoa? ☺

 Tämän nopean (tekoon kului vain noin 1½h!) piirroksen välivaiheita ajattelinkin teille jakaa kun niin monesti walkkista onkin toivottu. En tälläkertaa selitä sen tarkemmin mitä teen ja miksi, mutta lupaan joskus tulevaisuudessa tehdä paljon kattavamman erikoispostauksen jonkin hieman tarkemman kuvan kohdalta. Tämä kun oli vain vauhdikas tuhtu angstin poistamiseen. Toki kommenttiboksiin saa esittää kysymyksiä, joihin parhaani mukaan yritän vastailla.☺

 Ensin todella suurpiirteinen luonnos, jonka ei tarvitse olla mitenkään kauhean siisti, sillä sen ei ole tarkoitus jäädä kuvaan näkyviin. Tämä on itseasiassa tällä kertaa harvinaisen hevoselta näyttävä! Riittää kunhan luonnoksesta on apua clipping maskien teossa, sehkä värittämisessä muutenkin. Useimmiten pidän luonnoksen poissa näkyviltä, väritän mieluummin vapaalta kädeltä. Luonnoksen avulla kuitenkin löydän sieraimen, silmän jne oikeille paikoilleen. Tässä tuo silmä pääsi vähän ajelehtimaan ja kääntymään, väritetystä versiosta etenkin sen huomaa...

 Seuraavana vuorossa olikin clipping maskien teko, päälle ja jouhille omansa. Clipping maskin avulla saan pidettyä helposti kuvan reunat siisteinä, sillä maskiin määritettyjen layereiden väritys ei näy maskin ulkopuolella. Clipping mask on siis ikään kuin digitöiden sabluuna. 

Clipping mask on ominaisuus jota monesti traditöitäkin tehdessä kaipaisi, ei tarvitsisi olla niin tarkkana värittääkö vahingossa rajojen yli! 

 Pohjavärin luonti tyylillä "läntti tota sävyä tohon, tätä tänne ja jos sitä vielä vähän tökkäsis tällästä tuonne...". Oikeiden värien löytämiseen esimerkiksi mallikuvasta voi olla suuri apu! Sävyrajojen kanssa ei tarvitse olla kovinkaan tarkkana, sillä pohja pehmenee ja elää radikaalisti kuvan työstämisen edetessä. 

Olen todennut, että laittamalla paljon erilaisia sävyjä jo pohjustukseen, saa työstä paljon elävemmän näköisen. Aikaisemmin käytin vain yhtä väriä koko hevosen pohjalla, joka vei realistisuutta ja teki koko työstä lättänän ja tylsän. 

Seuraavaksi ensin harjan pohjavärien sovittaminen yhteen, ja heti perään sama myös karvapeitteelle. Vieläkin voi olla hieman suurpiirteinen, sillä pohja saakin olla hieman sumea. Värien blendaamiseen yhteen SAIn öljyväri -työkalu on ehdottomasti se paras. Kyseistä toolia käytän paljon muutenkin yhdessä airbrushin kanssa.   

Sitten vain ruvetaan tarkentamaan kuvaa yksityiskohtia vähitellen kerros kerrokselta lisäilemällä, samalla voi jo ryhtyä miettimään millaisen taustan työlle haluaa. Itse päädyin turhankin helppoon ja tylsään ratkaisuun, punaiseen tiiliseinään hevosen takana. 

 

 

 

 

Tyytyväinen olen lähinnä tuohon turpaan, joka kerrankin näyttää siltä miltä kuuluisikin. Silmästä tai korvista en pidä - kuten yleensäkkin, ne olivat tässäkin työssä ne vaikeimmat kompastuskivet.

Ilta jatkuukin leffan katselulla, hoidossa olevien kissakavereiden Pilvin ja Leidin rapsuttelulla sekä kauhean karvapedon hampaiden välttelyllä! Samalla jos urakoisi muutaman keskeneräisen työn roikkumasta, ja jatkaisi erään tilauslogon suunnittelua. Tekisi mieli aloittaa myös joku hieman tarkempi ja suuritöisempi ihmis(mies)piirros, vaikkapa jostakin julkkiksesta. Mutta kenestä? Saa ehdotella! ☺